Moottoriretkikunta vaihtaa kulkuneuvoiksi pitkähäntäveneet ja lähtee päiväksi tutustumaan uusiin idän ihmeisiin. Inle-järvi, jota kutsutaan myös Burman venetsiaksi on maan toiseksi suurin järvi, ja nykyään maan suosituimpia turistikohteita. Baganin lisäksi täällä näkyy länkkäreitä runsaslukuisesti. Järvi on tunnettu jalkasoutajista, jotka esittelevät akrobaattisia taitojaan tipin toivossa.
Järvellä asuu Intha-kansa, joiden talot on rakennettu paaluille veden päälle. Vesikansan populaatio on noin 25000 ja he viljelevät tomaatteja ja kukkia veden päällä kelluvilla järvikasveista rakennetuilla penkereillä. Kylässä on myös käsityötaidot kunniassa. Vanhat kuorma-autojen lehtijouset taotaan turisteille myytäviksi miekoiksi ja käsipelein kieritettäviin sikareihin saa mausteeksi sekä sallittuja ja ehkä mahdollisesti sallimattomia lisäaromeja.
Eri kortteleihin on keskittynyt jonkun sukupolvelta seuraavalle siirtyvän käsityötaidon osaajia veneentekijöistä lootuksenvarren lankakehrääjiin. Työmuodot ja toimintamallit ovat edelleen perinteisiä ja markkinointikikkoina joillekin pajoille hyödynnettään heimojen vanhoja perinteitä, kuten esimerkiksi kaulan venyttämistä pidemmäksi renkailla.
Kevennyksenä raskaalle työlle on pakko julkaista myös Japanialaisten turistien kuvausarsenaali.
Päivän temppelikierroksella tutustumme pyhiin Burman kissoihin ja toteamme että myös Louis Vuitton on ilmeisestikin antanut almun kylän luostarille.
Illalla tutustumme hieman nykyaikaisempaan teknologiaan ja ihailemme vuorten taakse vaipuvaa aurinkoa Red Mountain vin estatella.
